I. Platonin Akademeian ja Aristoteleen Lykeionin perusteet (tiedon välittäminen puhumalla, keskustelut yms), II. taulutyöskentely vanhan maailman liitutaulua käyttämällä (kaikilla sateenkaaren väreillä), III. yleisenä metodina eräänlainen ”puoli-improvisaatio” (joka mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen tunnin aiheiden muodostamiseen) jne.
Jokainen oppitunti on kuin ainutlaatuinen tapahtuma tai live-esitys jossa on ”interaktiivisia” piirteitä, vaikka tuntien aihepiirit o(lisi)vatkin kahlittuja viralliseen opetussuunnitelmaan. Kaikki puheen välityksellä tapahtuva opettaminen on joka tapauksessa”kertaluonteista”, se on aina uudenlainen versio vanhasta(kin) aiheesta. Liitutaulun käyttäminen apuvälineenä lisää tilanteen ainutkertaisuutta, sillä kirjoitettu sana ja piirretyt kuvat / kaaviot ovat olemassa vain hetken, jonka jälkeen ne pyyhitään pois ikuisiksi ajoiksi – niitä ei voi koskaan toistaa täysin samanlaisina. Klassinen taulutyöskentely ehkä vertautuukin jossain määrin idän mandala-perinteisiin (with a blackboard humour, mutta myös itse materiaalissa on jotain erityistä, sekä liiduissa että kitkassa joka syntyy niiden ja taulun vuorovaikutuksesta); kun suurella vaivalla tehty häviää hetkessä……
Tukipilareina toimii perinteinen oppimateriaali sekä nykypäivän classroom-ohjelma powerpoint-esityksineen tms, vaikkei jälkimmäisen käyttöä tarvitse ajatella pakollisena vaan pikemminkin lisämahdollisuutena, tehtävien tekemiseen ja taustatietojen tarkistamiseen liittyen. Vanhassa on vara, joka saattaa olla parempi; suosittelen muistikirjaa, tyhjine valkoisine sivuineen (ei ruutuja tai viivoja). Käsinkirjoitetun tekstin yhteyksistä aivotoimintaan ja luovuuteen on olemassa riittävä määrä ns. tieteellistä tutkimusta ja todisteita, joiden merkitystä vähätellään yhä, tosin lähinnä digiajan koulumestareiden toimesta.
Ehkä tässä esitettyä opetustaiteen ideaalia ei kukaan täysjärkinen kykenisi toteuttamaan kovin pitkään, uupumatta ja kyllästymättä pilvilinnojen tavoitteluun, jokapäiväisen epäonnistumisen uhatessa keskellä raadollista arkea. Ja vain puolihullu tai tyhmänrohkea uskaltaisi kokeilla tosissaan, häpeän tunne vierailevana tähtenä. Toisaalta opettajamanifestin julistaminen saakin mennä kuuroille korville. Mutta ilman ihanteita nykytilanne voi muuttua paljon huonommaksi. Ja pahimmassa tapauksessa uuden uljaan maailman kuvat saattaisivat viedä kohti sen kaltaista sivistyksen tuhoa, josta ei ole ennen osattu unelmoida. Siksi ”pukeudun humanistin / ranskalaisen eksistentialistin vaatteisiin, laitan jalkaani rock-muusikon mustat saappaat ja päähäni ortodoksin mustan pipon, otan mukaani ritarin miekan (dandy-sateenvarjon), sekä kerettiläisen asenteeni”. Bad boy TEACHER for life.
Joseph Beuys opettaa vanhan / uuden ajan tyylillä
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 