Rafaelin freskoja Vatikaanin museossa. Ateenan koulu ja Keskustelu / kiista Sakramentista. Kuvat Antti Filppu (kesäkuu 2012).
”Maailmassa on tilaa erilaisille näkemyksille”, totesi metropoliitta Ambrosius kulttuurikeskus Sofiassa Lasaruksen lauantaina 2009 seminaarissa, jonka aiheena oli Kalevala ja Suomen Tulevaisuus. Hän kertoi lukeneensa juuri Paramahansa Yoganandan elämäkerran, ja sanoi siinä olevan paljon yhteistä ortodoksisen kirkon ideaalien kanssa.
Metropoliitta Ambrosius oli paikalla myös marraskuussa 2010, G18:ssa järjestetyssä seminaarissa, jossa käsiteltiin ”Tasavallan hengellistä tilaa”. Mukana olivat lisäksi Thomas Wallgren sekä Juha Sihvola, jonka viimeiseksi jäänyt teos Maailmankansalaisen uskonto ilmestyi alkukeväästä 2011. Kaikki puhuivat järkeviä, kuten heidän olettaisikin. Eräs huomionarvoinen asia oli Ambrosiuksen myönteinen viittaus Juha Sihvolan luonnehtimien uskonnollisia keskusteluja koskevien peruslähtökohtien suuntaan. Sihvola ei ehtinyt jatkaa tällä tiellä kovin pitkään. Hänen teoksensa kuitenkin nousi lyhyessä ajassa keskeiseksi arvomäärittäjäksi, näiden alueiden rajausta ajatellen.
Kolmas mieleen jäänyt seminaari oli niinikään Sofiassa kesällä 2013. Henki päällä? antoi aihetta jälkipuintiin sillä osa koki, ettei varsinaisia ”henkisiä kysymyksiä” juuri käsitelty, vaikka tilaisuus olisi ollut yhteiseen keskusteluun ja näkemysten jakamiseen. Itse olin tyytyväinen siihen, että seminaari ylipäätään toteutui ja erilaiset ihmiset kykenivät tulemaan saman katon alle. Ehkä tässä ajassa ja yhteiskunnassa vaikuttavat virtaukset estävät perehtymistä näihin aiheisiin? Mukana oli hyviä puhujia, joita en ollut kuullut aiemmin: Eero Ojanen, Tarja Kallio-Tamminen ym.
Usein on mahdotonta sanoa missä määrin symposium oli hyvä tai onnistuiko tapaaminen. Silti olen halunnut tukea osallistumisellani tämänkaltaista kulttuuritoimintaa. Paljon tapahtuu tiedostamattomalla tasolla, pelkästään ihmisten kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Asiat menevät eteenpäin. Tai jos mitään ei tehdä eikä järjestetä, auttaako se?
Keväällä 2009 Kalevala-seminaarissa oli myös Jari Halonen, joka sai tunnustusta kalevalaisten aiheiden parissa työskentelystä. Halonen kävi kiivaan väittelyn Seppo Matinveden kanssa mm. egoa koskevista tulkinnoista. Itse koin tuolloin, että samasta aiheesta eri käsitteillä puhuttaessa voidaan helposti ajautua (risti)riitoihin. Tämän seurauksia ei ehkä aina ymmärretä. Ketään ei voi kuitenkaan syyttää siitä, että itse aihe on ongelmia täynnä. ”Egon glorifiointi” merkitsee lähinnä itsekkyyttä tai ”alemman minän” korottamista Jumalan paikalle, ja sen vastakohtana ”egosta luopuminen” johtaa pahimmillaan itse minuuden hylkäämiseen, ihmisen oman olemuksen väärinymmärryksen seurauksena. Sana Ego tarkoittaa ”minää”, joka viittaa ihmisyyteen. Se on kaksiteräinen miekka, kuten Ilmestyskirjassakin mainitaan. Ihminen voi kohota ylimpään tai vajota alimpaan. Olennaista on tiedostaa, ettei minuus ole paha asia itsessään. Ihmisen henkinen kehitys on kysymysmerkki.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 