”I fled to the edge of the Mighty Sea of Sorrow, pursued by the riders of a cruel and dark regime, but the waters parted and my soul crossed over…”
”I was idle with my soul when I heard that you could use me, I followed very closely…”
”I was alone on the road, your Love was so confusing, and all my teachers told me that I had myself to blame” -L.C.
Kun Leonard Cohenin uusin levy ilmestyi tänään, minulle tuli vaikutelma, että monet aiheet virtaavat yhteen, viimeinkin. Cohen toteaa kappaleessaan Born in Chains: ”Lord, I can no longer keep this secret, blessed is the Name, the Name be praised [….] Word of Words and Measure of all Measures”
Epäsuora siteeraus juutalaisen mystiikan vanhimmasta klassikosta, joka tunnetaan nimellä Sefer Yetzirah (”Blessed and benedicted is the Name”), ja samalla mieleen tulee Hölderlinin mittaamaton mitta, joka on ihmisen ainoa. Jumalan salainen Nimi: ”Minä olen se joka (on) minä olen”
אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה (Exodus 3:14)
(hepr. ”EHEIEH ASHER EHEIEH”)
Erään vanhan tarinan mukaan ”Jumalan salainen Nimi”, joka ilmestyy / ilmoitetaan Vanhassa Testamentissa suurelle vihitylle, on heijastuneena sama olemus tai Nimi kuin IC XC. Kreikankielinen käännös Ἐγώ εἰμι ὁ ὤν on luettavissa lyhennyksenä (OωΝ) Kristuksen ikoneissa. Jumala on ihmisen ainoa mitta, ja kuitenkin mittana on ihminen?
Cohenin kappaleessa erilaiset tulkintaperinteet kohtaavat hyvin hienovaraisella tavalla, jättäen lukijalle / kuulijalle oman lähestymiskulman avoimeksi, mikä on äärimmäisen tärkeää paitsi tämänkaltaisen ”populaarimystiikan” kohdalla, myös teologisessa mielessä, laajemmin ottaen. Jo pelkästään siitä syystä, että monet ovat ehkä odottaneetkin Cohenilta jonkinlaista kääntymystä tms, tai ovat etsineet merkkejä sellaisesta jo pidemmän aikaa. Samalla vähintään yhtä monet vastapuolenkulkijat ovat halunneet pitää kiinni omasta idolinkuvastaan, korostaen Cohenin menneisyydestä löytyviä ”vähemmän yleviä” piirteitä ja luoden koko henkilöhahmon pelkästään niiden ainesten varaan.
Born in Chains yhdistää hyvin erilaisia teemoja, henkilökohtaisesti koetun äänellä edeten kohti yleistä, erilaisten tulkintojen mahdollisuutta. Se on toisaalta pop-kappaleiden tarkoituskin. Mutta äänenpainot ovat lähes aina niin keveitä, ettei niillä ole paljoakaan merkitystä. Henkiset aihepiirit ovat jo pidempään olleet mustien ratsastajien vainoamia, toivon hiipuessa vakavasti otettavan keskustelun ja taiteen tekemisen suhteen. Cohenin ”kääntymystarinaa” voi lukea samanaikaisesti monelta eri pohjalta ilman, että se menettää vaikutustaan. Kappaleen viimeiset rivit ovat tämän tekstin otsikkona, ja niissä kiteytyy jotain ajan hengestä, jossa nykyisin elämme. Ei ole enää Jaakobin tikkaita yössä. On vain pimeyttä, kaipuun nousta ylös.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 