Syksyllä 1998 suunnittelin kirjoittavani HY:n antropologian opiskelijoiden ainejärjestön Manan omaan Väki-lehteen artikkelin yllä olevalla otsikolla. Jokin sai minut kuitenkin epäröimään. Silloin kuulin ensimmäisen kerran sanan ”deviantti”. Mitä oikein ajattelin? Mistä aiheista tekstini olisi koostunut, jos olisin sen saanut kirjoitettua?
Pelkästään otsikon perusteella on mahdollista luetella viitteitä, joiden kautta lukijat voivat muodostaa omia käsityksiään.
Cf. Thomas Mann: Tohtori Faustus, Stanley Kubrick: Tri Outolempi, Munkki Mendel, Josef Mengele, Christopher Marlowe: Doctor Faustus (1604 ja 1616 versiot), Johann Wolfgang von Goethe: Faust (I-II), Manikealainen piispa Faustus vs. kirkkoisä Augustinus, Robert Schumann: Scenen aus Goethes Faust
(Rembrandtin ”tohtori” ja Botticellin Augustinus vastakkain)
Syyskuun alussa haminalainen kustantamo Idiootti julkaisi esteettis-poliittisen esseekokoelman Väen Tunto, jossa on mukana myös oma artikkelini Fragmenteista kuvia – uuden ajan kahvilakeskusteluja varten. Kiitos ystävälleni Vesa Kyllöselle, joka päästi minut viime hetkellä takaoven kautta sisään (huomattavasti muita kirjoittajia myöhemmin, aikataulujen jo mentyä umpeen), ja serkulleni Mika Pekkolalle, joka ohjeisti minua oikoluvun ja editoinnin säännöissä. Minulle oli ja on tärkeää saada julki eräitä ajatuksia ja kuvia, jotka liittyvät mm. käsinkirjoitettuihin muistikirjoihini (joita olen tehnyt vuodesta 2000 lähtien). Haluan lämpimästi kiittää myös Tuukka Sandströmiä, joka suostui julkaisemaan tämänkaltaisen, hyvin kokeellisen ja poikkeavan esseekokoelman.
Alla on katkelmia, jotka poistettiin artikkelini editointivaiheessa.
Onhan toki taloudella, samoin kuin rahalla, oma ja erityinen paikkansa yhteiskunnassa. Yksi tapa hahmottaa sitä on jakaa yhteiskunnallinen toimijuus kolmeen: 1) ”talous” on ensimmäisenä osana näistä kolmesta itsenäisesti toimivasta mutta toisistaan riippuvaisista alueista. 2) Varsinainen poliittinen toiminta, johon sisältyy ”oikeuslaitos” ym., on toinen. 3) ”Kulttuurielämä” on kolmas, ja siihen kuuluu kaikki henkinen työskentely, jonka alaisia myös kirjoittaminen ja musiikin tekeminen ovat. Rakas ja kallisarvoinen järjestelmämme sekoittaa ikävällä tavalla kaksi erillistä aluetta toisiinsa.
”Talouselämän tulee olla suhteellisen itsenäinen yhteiskunnallisen toiminnan taso… Talouselämään kuuluu kaikki mikä on tavarain tuotantoa, välitystä ja kulutusta. Toisena yhteiskuntakokonaisuuden jäsenenä on oikeuselämä, varsinainen poliittinen elämä, mitä vanhan oikeusvaltion mielessä voitaisiin nimittää varsinaiseksi valtioelämäksi. Kun talouselämään kuuluu kaikki mitä ihminen käyttää luonnosta ja… tavarat, niiden välitys ja kulutus, voi tämän toisen jäsenen piiriin kuulua ainoastaan kaikki se, mikä puhtaasti inhimillisistä perusteista koskee ihmisten suhteita toisiinsa. On sangen olennaista tiedostaa ero julkisen oikeusjärjestelmän ja talousjärjestelmän välillä. Edellisen tehtävänä on säädellä inhimillisin perustein ihmisten suhdetta toisiinsa, kun taas jälkimmäiselle kuuluu vain tavarain tuotanto, välitys ja kulutus. Tämä ero on elävästi nähtävä, jotta talouselämä ja oikeuselämä voidaan myös käytännössä erottaa. Kolmantena, edellisten rinnalla yhtä itsenäisenä jäsenenä on yhteiskunnan kokonaisuudessa pidettävä henkistä elämää. Koska käsite ’henkinen kulttuuri’ tai ’henkinen elämä’ on epätarkka, voisi tätä kolmatta jäsentä tarkemmin kuvata seuraavasti. Siihen kuuluu kaikki se, mikä riippuu ihmisyksilön luonnollisista kyvyistä, mikä virtaa yhteiskuntaan yksilöiden luonnollisten, sekä henkisten että ruumiillisten kykyjen pohjalta.”
-Rudolf Steiner / Yhteiskunnallisen kysymyksen ydinkohtia (suom. Reijo Wilenius)
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 