Maltan taidemuseo, Valletta. Kuvat Antti Filppu. Maalaus on Antoine de Favrayn (1706–1792). Siunattu Gérard ottaa vastaan Godefroy de Bouillonin. Johanniittojen perustaja piti sairaalaa Jerusalemissa, jonka mukaan ritarikunta sai nimensä. Se ei alunperin ollut aseellinen järjestö, vaan keskittyi ”sairaiden ja heikkojen auttamiseen”, kuten heidän tunnustuksessaan myöhemminkin sanotaan. Kävin Maltalla lokakuussa 2011. Pasifismin aatteeseen tutustuneena siviilipalvelusmiehenä koin velvollisuudekseni ymmärtää militarismia ja sodankäynnin historiaa.
Jo kauan ennen Hippokrateen aikoja lääketiede / parannustaito ja uskonnollisuus ovat kulkeneet yhdessä. Tästä on olemassa todistuksena kokonainen etnografinen, maailmanlaajuinen kirjasto. ”Länsimaisen kulttuurin” suuret historialliset virtaukset ovat uudistaneet ja ylläpitäneet tätä yhteistä kutsumustehtävää tavalla jos toisellakin (enemmän tai vähemmän), läpi keskiajan ja renessanssin aina nykyaikoihin asti. Vaikka sekä lääketieteellinen että uskonnollinen alue ovat joutuneet tarkistamaan rajojaan, ajautuen joskus ”tosiasioiden” ääreltä kauaskin, viime kädessä yhteistyö on toteutunut ainakin ideaalina.
1900-luvun jälkeen kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa lääketieteellinen maailmankuva ja uskonnollinen / henkinen ihmiskäsitys joutuvat punnitsemaan suhdettaan uudelleen. Tästä on ollut seurauksena erilaisia ääri-ilmiöitä. Tarkoitukseni on viitata lääkäreiden ja sielunhoitajien yhteisen työn kulttuurihistorialliseen merkitykseen osana inhimillistä hyvinvointia ja toimivaa yhteiskuntaa. Lääkärin ja sairaanhoitajan toimessa ehkä tarvitaan (vapaasti, yksilöllisesti ymmärrettyä) hartautta, joka saattaa johtaa parempiin hoitotuloksiin ja tarkempiin diagnooseihin. Tämän asiayhteyden loppuun asti ajatteleminen on tulevaisuuden kannalta olennaista.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 