Omatunto perustuu subjektiiviseen / objektiiviseen tietoon. Ihmisen sydän voi muodostua todellisen tiedon saamisen ”välineeksi”, johon myös omatunto viittaa. Perinteinen subjekti-objekti -suhde tulee ylitetyksi. Sama koskee myötätuntoa, joka tunnetaan eri nimillä eri kielissä, ja joka parhaimmillaan toimii eräänlaisena tiennäyttäjänä ulos umpikujasta, johon meidät on tunnetusti johtanut teknologiaan ja ulkoiseen tieteeseen keskittynyt pakkomielteemme. Saksan Mitleid, englannin compassion, ranskan pitié ovat kaikki saman asian äärellä. Suomen myötätunto ja omatunto sisältävät yhteisen osan, joka puolestaan näyttää äidinkielestämme syvällisemmän ulottuvuuden: tunto sisältää sekä englannin kielen to know (tieto) että to feel (tunne) merkitykset. Tunto voi kehittyä henkiseksi aistiksi, jolla on subjektiivisuuden lisäksi objektiivinen luonne. Perinteisen (luonnon)tieteellisen tiedon ongelmahan on, ettei tämänkaltaista suhdetta ole olemassa. Mutta useiden vaihtoehtoisten näkemysten edustajien mukaan henkisessä mielessä todellista tietoa on päinvastoin mahdotonta saada, ellei kyse ole ihmisen omasta havainnosta ja kokemuksesta. Moderni fysiikka on kolkutellut / kolistellut tämän paradoksin äärellä jo sata vuotta, muttei ole vieläkään onnistunut luomaan selkeää ja toimivaa teoreettista mallia ongelman ratkaisemiseksi (vaikka onkin tullut siitä tietoiseksi). Selventääkseni asiaa, en yritä astua fysiikan alueelle, mutta haluan viitata tietoisuuden tutkimusperinteeseen, joka on vasta alkuasetelmissaan. Juuri tietoisuudestahan on kysymys myötätunnon kohdallakin, kuten Wagnerin Parsifalista kaikki tietävät: durch Mitleid wissend, Parsifal kohoaa ”myötätunnon kautta tietoisuuteen”. Ihmisen omatunto on tämän tiedon henkilökohtaisempi puoli. Jatkamatta sanaleikkejä, englannin conscience ja consciousness eivät ole kovin kaukana toisistaan.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 