Kymmenen vuotta sitten (marraskuussa 2002) kirjoitin proseminaarini HY:n kulttuuriantropologian laitokselle. Marraskuussa 2006 tein viimein päätöksen kirjoittaa graduni loppuun. Olin aiemmin ajatellut, ettei sillä ole väliä, saanko papereita vai en. Valmistuin valtiotieteellisestä tiedekunnasta kesäkuussa 2007. Työlläni ei ole kuitenkaan mitään tekemistä valtiotieteiden kanssa, olen vanhan koulukunnan / uuden polven humanisti. Antropologian laitokset yhdistettiin opiskeluni aikana, joten humanisti-antropologeja ei enää tule. Graduni voi nähdä tekevän kunniaa tälle perinnölle. Se jäi keskeneräiseksi, paikoin luonnostelun asteelle, mutta ehkä toimii omalla tavallaan eri tieteiden ja taiteiden ristey(ty)ksessä.
Löysin Pekka Asikaisen tekemän käännöksen Wagnerin Parsifalista jo vuonna 2002, ja käytin sitä proseminaarityössäni. Kun jätin graduni toukokuussa 2007, sovin tapaamisesta Asikaisen kanssa (samalla vaihdoimme Wagner-aiheiset teoksemme). Kävi ilmi, että asuimme vain parin kadunkulman päässä toisistamme. Hieman myöhemmin hänen kauttaan tiensä kirjahyllyyni löysivät myös Wolframin Parzivalin suomennos Parsifal ja Steinerin Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen tiedostamiseen.
Olin ollut Klingsorin puutarhassa, toisen näytöksen puolivälissä, vuodesta 2004 kevääseen 2006 asti, jolloin sain kansallisoopperalta Asikaisen yhteystiedot. Kenelläkään muulla ei ollut käyttämääni suomennosta e-muodossa, enkä halunnut enää vaihtaa käännöstä – olin jo kirjoittanut puolet siitä koneelle. Olin kuitenkin kritisoinut Asikaisen tekstiä oopperan päädramaturgille, johtuen eräästä käännösvirheestä jonka olin löytänyt. Omaa häpeällistä virhettäni jouduin vielä katumaan (mutta en vieläkään tiedä, vaikuttiko se asioihin vai ei). Kun Parsifal esitettiin Helsingissä keväällä 2005, 2006 ja 2011, libreton suomentajana toimi Leena Vallisaari. Hän oli kääntänyt Mitleidin sääliksi. Todellisuudessahan se on myötäkärsimystä.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 