Paros, Naousa, syyskuu 2007. Kuva Antti Filppu.
Vanhaa roomalaista sanontaa uuteen uskoon muuntaen suomalaisittain: terve mieli ruumiissa, sano.
Ruokablogien ja ravintoarvokeskustelun yms jatkuvaan virtaan liityn minäkin lopulta. Olen yli vuosikymmenen ajan tutustunut omakohtaisesti erilaisiin nykytrendien mukaisiin ruoka-valioihin ja ”dieetteihin”, vaihtelevalla menestyksellä. Syksyllä 2002 terveydentilani heikkeni siinä määrin, että oli tehtävä epätoivoisia ratkaisuyrityksiä tilanteen parantamiseksi. Keskustelut useiden lääkäreiden ja terveydenhoitajien kanssa eivät olleet merkittävästi auttaneet asiaa, mutta selväksi oli käynyt ns. Gefilus-tuotteiden kasvava kysyntä (josta eräs terveydenalan ammattilainen minulle mainitsikin: ”Valion kanssa on sovittu, että he lisäävät maitohappobakteereja sisältävien tuotteiden määrää”). Tämä ongelma näkyi myös erilaisten Atkinsonin dieettiä muistuttavien, ”hiivasyndroomaan” ja muihin vastaaviin, epämääräisiin oireyhtymiin liittyvien hoitomuotojen tarpeessa.
Keskustelu sokerin, maidon, lihan ja vehnän ongelmista on voimistunut viime vuosina järkyttävällä tavalla. Vuonna 2002 olin lähes yksin näiden asioiden kanssa, mistä kertoo jo sekin, ettei Rikhardinkadun kirjastosta löytynyt kuin yksi repaleinen, vuosikymmeniä vanha vihko teemoihin liittyen. Tänä päivänä on olemassa kokonainen, aivan uusi ruokakeskustelukulttuuri, eikä tarvitse edes mainita ”karppauksen” kaltaisia muoti-ilmiöitä, puhumattakaan sen vastavoimasta, ”veganismista”.
Ehkä on sanottava suoraan, ettei vehnässä ole mitään vikaa, mikäli sillä tarkoitetaan alkuperäistä vehnää. Sen sijaan ”valkoinen vehnäjauho” on mahdollisesti kaiken pahan alku, ja viljan jalostaminen ylipäätään on ongelmallista. Sama koskee maitoa. Intiassa sitä pidettiin / pidetään kaikkein pyhimpänä, terveellisimpänä juomana. Erityisesti Suomessa nk. ”maitoprofessoreiden” aikaansaama tuho on ollut suunnatonta. Val(t)io ei ole vieläkään pyytänyt julkisesti anteeksi ihmisten ruoansulatusjärjestelmille aiheuttamaansa häiriötä. Maidon teollinen käsittely on vähentänyt kylmän maidon juomiseen liittyviä ”riskejä”. Mutta se on tehnyt maidosta pahimmillaan lähes ihmiselle kelpaamatonta (pastörointi on ymmärrettävää ja sitä voidaan jossain määrin pitää tarpeellisenakin, mutta ns. homogenointi ei ole). Toivon, että nykyiset luomutuotteet jotenkin voisivat korjata tilannetta.
Sokerista on puhuttu paljon. Muttei se ole sokerin itsensä syytä, jos sitä käytetään tuhatkertaisesti liikaa ja laatu on unohdettu kokonaan. Pidän Steinerin lausahduksesta: ”sokerille olisi kirjoitettava ylistyslaulu”. En usko, että eurooppalainen kahvilakulttuuri syntyi vain ihmisiä tappamaan. Sokerileivonnaiset ovat varmasti ”good to eat”, jos niitä ei ahmi liikaa (!), ja jos niiden laatuun kiinnitetään riittävästi huomiota. Lisää rautalangasta vääntäen ja kärjistystä jatkaen, ihminen tarvitsee sokeria tasapainottamaan suolaa, ja sitä voi kaikista vastalauseista huolimatta nauttia……
Karppauksen helmasyntejä on kaksi. Ensimmäinen niistä koskee sokeri-suola-tasapainon järkkymistä. Siksi karppaus voi toimia vain lyhyenä kuurina. Muuten elimistö saattaa kärsiä (salakavalasti, tavoilla joita ei aluksi huomaa). Olen joutunut kokemaan tämän käytännössä jo vuosina 2002-2003. Sokerin ja hiivan aiheuttamia tuhoja se kyllä torjuu / korjaa, mutta yhdestä äärilaidasta ajaudutaan helposti toiseen. Jälkimmäinen helmasynneistä liittyy lihan ja kasvisruokavalion väliseen suhteeseen:
Minäkin olen saanut osani militantin vegetarismin hyökkäyksistä, joihin aikoinaan vastasin luomukasvisruoan olevan terveellistä ja suotavaa ravintoa, johon voi lisätä kalaa ja lihaa, tietysti mahdollisimman ”korkealuokkaista” (mikä on toki ongelma itsessään, edes luomulihan laadun takeita ei ole aina olemassa). Olen yrittänyt siirtyä kokonaan vegetarismiin, muttei se taida olla mahdollista omalla kohdallani. Ehkä vuonna 2009 löytämäni kultainen keskitie on yhä paras vaihtoehto, joka perustuu yllä mainituille.
Vehnästä ja muista ”kotimaisista viljoista” on tullut tarpeettoman suuri, kansallisen ja kansainvälisen tason kriisi. Alkuvuodesta 2004 lähtien olen itse noudattanut gluteenitonta ja vehnätöntä ruokavaliota (johon ei kuulu myöskään ruis tai ohra), kun eräs aiheeseen erikoistunut lääkäri sitä suositteli. Minulla on virallisestikin todettu mm. vehnäallergia. Nykyinen keliakiatrendi on huolestuttanut monia. Lääkärini sanoi, ettei kaikkia keliakian muotoja kyetä havaitsemaan käytössä olevilla menetelmillä, vaikka oppikirjat muuta väittäisivätkin. Itse lisään vielä, ettei kyse välttämättä aina / useinkaan ole ”keliakiasta”, vaan lähinnä allergiaoireista tai yliherkkyydestä, jonka perimmäinen syy on vehnän ym pilaantumisessa, ei ihmisessä.
Tämän artikkelin kieli on tarkoituksellisesti kansan- ja puheenomaista. Väitteet kuitenkin perustuvat, enemmän kuin haluaisin uskoa, tosiasioihin ja omakohtaisiin kokemuksiin / havaintoihin, sekä keskusteluihin eri alojen ammattilaisten kanssa. Näennäiset ristiriitaisuudet ja kärjistykset, esim. leivonnaisten puolustaminen ja valkoisen vehnäjauhon manaaminen, ovat sovitettavissa mikäli lukijalla on todellisuudentajua. En halua esittää äärimmäisten keinojen olevan ratkaisu. Käytännössä joudumme luovimaan erilaisten kompromissien ja suhteellisten totuuksien keskellä. Ehkä parasta olisi kaikkien kannalta, jos kaikki ruoka olisi luomua, kuten vielä Bulgariassa (jossa peltojen tuhoaminen keinolannotteilla ja torjunta-aineilla tms ei koskaan ole päässyt kunnolla alkuun – jopa Monsanto sai lähteä maasta, kun viljelijät huomasivat, miten paljon huonompaa laatu oli niillä pelloilla, joihin myrkkyjä kaadettiin). Maaperän ja ravintoarvojen tuhoutuminen maailmanlaajuisesti on jo nyt suurimpia ongelmiamme, ja näyttää siltä, että vain luomuviljelyn / lähituotannon voittokulku voi tilanteen jotenkin pelastaa. Tämä EI ole radikaali ehdotus. Jos olisin radikaali, saattaisin ehdottaa biodynaamista viljelyä kaikkialle, mikä olisi hankalampi toteuttaa.
————————————————————————–
Lääkärini antama neuvo jokaiselle, joka kärsii em. asioihin liittyvistä oireista:
- Kaksi viikkoa ilman maitotuotteita, jonka jälkeen voi tehdä mahdollisia johtopäätöksiä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ruokavalioon. Ja / tai:
- Kaksi kuukautta ilman ”kotimaisia viljatuotteita” (eli vehnää, ohraa tai ruista), jonka jälkeen voi tehdä mahdollisia johtopäätöksiä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ruokavalioon.
Praha, huhtikuu 2011. Kuva Antti Filppu.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 