The band with no name in June 1999. The names of the players, from left to right: Pekkola, Filppu, Matikainen. I was wearing my late grandfather’s black suit. We were out to set the world on fire, but as for me, I had already burned more than just my fingers, and only as if by a miracle avoided the fate of breaking down completely.
Heinäkuussa 2010 päätimme Jussi Matikaisen kanssa, että on oikea hetki sulkea nettisivut ym liittyen bändiin, jota oli kutsuttu vuodesta 2006 lähtien nimellä The Sun Tryst. Samalla päätimme, ettei nimeä enää käytetä. Yhtye oli harjoitellut satunnaisesti kuluneiden neljän vuoden aikana, sekä valmistellut uutta levyä (kahdeksan kappaletta sis. ”White Flower” oli lähes kokonaan jo sävelletty, sanoitettu ja sovitettu). Olimme olleet tietoisia siitä, ettei laulujen esittäminen / äänittäminen välttämättä tulisi onnistumaan, lukuisista syistä johtuen. Siinä mielessä olimme pikemminkin huojentuneita kuin pettyneitä, kun teimme päätöksen. Lopulta mieleeni tuli kaikesta huolimatta nimi ”uudelle” yhtyeelle, jota ei tietenkään enää voisi kutsua TYMiksi (sillä vuonna 2006 se lakkasi ”virallisesti” olemasta), ja jota olin itse kutsunut myös Nimettömäksi. Riippumatta siitä, teemmekö levyä vai emme, THE NAMELESS THIN YOUNG MEN on otsikkona tulevalle kirjalle, johon on koottu kaikki hyvät selitykset ja huonot vitsit, joita kahdenkymmenen vuoden aikana on keksitty. Jos et ymmärrä tätä, olet todennäköisesti menettänyt järkesi.
Runouden ajasta, olemuksesta ja kestosta
Hyvä runous vaatii aikansa (ja veronsa), sitä ei voi ”tuottaa”, ei myöskään vaatia tulemaan. Sen tekeminen kestää oman aikansa, eikä tätä aikaa tai sen ”kestoa” voi määritellä ulkopuolelta, ennen kuin tiedetään jälkikäteen, kauan siinä kesti(kään).
Pitkäperjantai -trilogia on kestänyt aikaa hyvin. Kokonaisuus on muotoutunut useassa eri vaiheessa ja yhteydessä vuosina 1997 – 2007 lopulliseen ilmiasuunsa. Kaikki kolme tekstiä on kirjoitettu musiikkia varten, nimettömänä / eri nimisinä tunnetuksi tulleen yhtyeemme laulujen sanoiksi, ja vasta jälkikäteen on tullut ilmi niiden olevan ”lyyristä runoutta”, ne kestävät lukemista myös ilman musiikkia — sielun silmin katsottuna, sielun korvin kuunneltuna. Monien runojen kohdalla on kestänyt kauan, ennen kuin ne ovat halunneet asettua paperille. Siinä on usein ollut ”kestämistä”…….
(Alla on fragmentteja ja huomautuksia, jotka on kirjoitettu vuonna 2004.)
APOLOGIA
Runoissa viitataan vanhoihin myytteihin (teutonisiin, suomalaisiin, kreikkalaisiin…) suoraan, ja epäsuorasti; viittaamalla niihin myyttisiä aineksia sisältävien taideteosten kautta (lähinnä Richard Wagnerin).
Samoin, kokonainen runouden perinne on jäänyt huomaamatta omia tekstejä kirjoittaessani, mikä aiheuttaisi tahatonta ja anteeksiantamatonta ’fossilisoitumista’, ellen aina / alunperin (”vanhoista runoista” lähtien) olisi ensisijaisesti viitannut omiin, edesmenneisiin, nuoruudenaikaisiin runoihin / laulunsanoihin.
Viittaussuhteet ja -kohteet on merkitty ikuisuutta / epäajanmukaisuutta kohti käyvillä ’väreillä’…. Luin T.S. Eliotin The Waste Landin vasta äsken; siinä on paljon samaa kuin omissa runoissani (mikä olisi anteeksiantamatonta, jos en olisi käyttänyt KAKSOISVIITTAUSTA) — toisaalta, kaikissa AIDOISSA runoissa on samat aiheet ja samat käsittelytavat, sama ”pohjimmainen pohja”
TEKSTI viittaa VANHAAN TEKSTIIN joka viittaa Brunhildiin, Jumalten Tuhoon, Siegfriediin, Parsifaliin, Psycheen, Lemminkäiseen….
Kreikkalaiset, Leipä ja Viini, Richard Wagner, Kalevala, Eliot & Leino…. käsiteltyinä tarpeeksi omintakeisesti, jotta teksti pysyy elävänä
TEKSTI viittaa ”waste land” -teemaan, joka tietämättään viittaa T.S. Eliotin runoon (joka puolestaan viittaa antr. klassikoihin, Richard Wagneriin etc)
SANA — MUSIIKKI (PROOSARUNO —- LYRIIKKA) / ENGLANTI — SUOMI
(1) TEKSTIRIVEJÄ proosarunot laulunsanat SÄKEISTÖJÄ (2)
(1) Sanat & musiikki liittyvät toisiinsa vain ”mystisesti”; valmiit sanat väkivalloin sovitettu valmiiseen musiikkiin
VANHOJEN RUNOJEN FRAGMENTEISTA RAKENNETAAN LÄHES KOKO MYÖHÄISEMPI RUNOUS
(2) Musiikkiin sovitettu (muotokieli)
”Erilainen pohjavire”
(2) Kielenkäyttö kasvaa oudosta kohti tuttua (on pohjimmiltaankin jo ”suhteellisen” tuttua)
(1) OUTOUS KIELESSÄ (kielenkäyttö käy hulluuden rajoilla asti; merkitykset lähes häviävät)
”Flowery Marchissa” musiikin suoma muotokieli pakottaa sanat kuitenkin vielä jäämään tälle puolelle maailmaa (ja suom. kielinen sitaatti palauttaa Isän nimen omalle paikalleen) Elämä on lähtökohtaisesti jo traagista Mikä on ylevää? ”Älä sie ihmislapsi hättäile, kyllä se siitä”
Samoin ”Asterissa” on ”SÄVELKIELEN” mitta aistittavissa; ja kaikki rajautuu aina LYRIIKAKSI (eli musiikkiin tehtävät sanat — lähtökohta kirjoittamiselle)
TYM-sivut Esseistä / kommentaareista fanaattinen – angstinen sävy pois, kirjoita (osin) uudelleen…. Historia bändistä (uusi) Mikään ei ota pois tätä, eikä tämä liity mihinkään: tee kokoelma, lyhyet selitykset (esim. ”to be sung” Aster & ”Sleep” [The Warmth] kohdat is it / it is etc). Laita loppuun ylijäämäsäkeistöjä & ”notes from the…” Ehkä osa OG:sta mukaan? Art Rock & OtherWORDly poetry Laita levyt myyntiin netissä & lyhyet kuvaukset
RUNOKOKOELMA (eri versiot suom. & engl.) Kommentaari / esipuhe Taiderockista, kuinka yritys tehdä taidemusiikkia pop-kehyksissä epäonnistui. Kommentaari runojen kirj. & vaiht. eht. versioita runoista, fragmentteja
Pathvvays & ”tarina” A Good Friday Spell The Sleeping Gold & eri versiot Letters in May & Writhen, Deathwhite, Amor Tonight, Cure a Wound, The Emptiness of Spirit, It Shines
SILENCE IS GRAVE IN AUTUMN SILENCE & LIVING ARE GRAVE IN AUTUMN LAST YEAR’S AUTUMNVERSES avainsana LIVING IS GRAVE YEARS OF AUTUMN ”YEARS OF AUTUMNAL VERSES” IT’S NOT AUTUMN
”Years” kommentaariin: Mordant wrath…. Before [”Mordant wrath too is a fine shelter” – THE NAMELESS TYM / Pathvvays (2000)] Now [”Mordant wrath is like a dead tree” – OG / Years in Waste (2004)]
AJAN ”HENKI” tyyli(keinot)
HENKI?
Rytmi sävel poljenta Sävelkielen etsintä! (proosallinen runous) TYM
RUNOUDEN MITTA?
Sävelten (musiikin) pohjalle tehty ”runous” OG
Toisaalta, suuri osa (miltei kaikki?) OG lyriikoista oli valmiina ”katkelmina”, jotka vain sovitettiin uudestaan — sopimaan musiikkiin………
TYMin tarina Kuinka moni hyvä vitsi jäi kuulematta, ja muuttui katkeraksi, sekavuudeksi. Taide ilman yleisöä….
ALKUSANAT: haluan uskoa pasifistisen, mystisen perinteen olemassaoloon. …..jotain, joka muuttaa ilmenemismuotoaan, mutta joka on olemassa — katkeamaton perinne
& kuit.: tietty ”julkeus”: en kysy onko tämä ”oikein”, ”oikeaa” ehdoton itsensä & runoutensa hyväksyminen [….] Runouteni on ehkä äpärämäistä, mutta;
The band called The Thin Young Men in December 2001, having a cup of coffee with some Christmas cakes, too. From right to left: Matikainen, Pekkola, Filppu.
(Alla olevat katkelmat on kirjoitettu ”esteettis-poliittista” esseetä varten [Väen Tunto / Idiootti, julk. 2012] vuosina 2010-2012. Ne kuitenkin perustuvat huomattavasti vanhempiin muistiinpanoihin. Katkelmien ajatuksia ei myöskään päätynyt kokoelmaan asti, lukuunottamatta sanaparia ”henkinen copyright”!)
IDEA: levyt nettiin myyntiin keväällä 2006 (ei toteutunut) + käsityöläis kpl / cd:t jaettuna ”lahjoina” UG / ZINE -kulttuuri ym Vaihtoehtomusiikit…. Art Rock = ”contradiction in terms” (vrt. Rock Art?)
Vallankumouksellisia ideoita, vain vähäisesti käyt. saatettuja…. Ei mitään ”tulosvastuullisuutta”. Samoin: tehdä haastatteluja ”itsestään” – ITSE!? ”Markkinoida” itseään tällä tavoin? Se olisi ollut mahdollista, mutta ”egoistista”. (Eli väärin). Alemman Egon palvel. Kuitenkin, olennainen välittyy tässäkin kohtaa: asian / ilmiön rakastamisella, humoristisen tarinan(sa) (vitsin) kertomisella.
”Niin UG että edes….”
”Henkinen copyright?”
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 