Luova kultt(uur)i

Thassos, Limenas, elokuu 2009. Kuvat Antti Filppu.

Virta-lehden 9. numero on ilmestynyt

TEEMANA LUOVA KULTT(UUR)I

Etu- ja takakansi on otettu Thassoksella, elokuussa 2009. Limenaksen kaupungin alueella sijaitsi kreikkalais-roomalainen agora, jonka rauniot näkyvät kuvissa. Taustalla oleva ”vuorenhuippu” oli aikoinaan Pan-jumalalle omistettu pyhäkkö. Kiipesin ylös asti, ja sieltä avautui saaren pohjoisosan laajin näkymä. Vasemmalla kuvan yläosassa puiden takana sijaitsi Athenen temppeli, jonka raunioista ei ole juuri muuta jäljellä kuin tasainen alusta. Takakannen kuvassa on sen sijaan puiden yläpuolella, keskellä, Apollon temppelin paikalle keskiajalla rakennetun linnoituksen jäänteitä, jotka ovat hyvin säilyneitä. Sieltä näkyy aina Samothraken saarelle asti, joka on tosin vain hämärä silhuetti.

Virta-lehti on ollut eräänlainen kokeilu ystäväpiirissä, ja sen jäljet johtavat useaan suuntaan. Lehti syntyi nimellisesti jo vuonna 2000, kun istuimme Olli Kosken kanssa kahvila Strindbergissä, ja mietimme uuden kulttuurilehden perustamista. Koski saa kunnian nimestä. Kumpikin meistä oli tuolloin opiskelijalehtiä tekemässä, Koski oli Kapitaalin päätoimittaja, itse olin Kymenlaakson osakunnan Kypsä-lehden toinen vastaava. Seuraavina vuosina toimitin antropologian ainejärjestön Manan Väki-lehteä. 

 

Vuonna 2003 Mikko Nenonen soitti minulle ja kysyi lupaa käyttää Virta-nimeä perusteilla olevassa kulttuurilehdessä. Vastasin myöntävästi, sillä ehdolla, että tulen itse mukaan sitä tekemään, kun pääsen eroon Väki-lehdestä. Virran perustajiin kuului Mikon lisäksi Matti Rautaniemi ja Tuukka Vartiainen, jotka toimittivat ensimmäiset lehdet vuoden 2004 aikana. Ehdin mukaan kolmanteen numeroon vielä samana vuonna, ja sain kyseenalaisen kunnian kirjoittaa pääkirjoituksenkin, eräänlaisen vieraskynän roolissa – lehden 3. numeron toimitti ja taittoi Rautaniemi. 

Koko olemassaolonsa Virta on ollut vaakalaudalla ja kriittinen monessakin suhteessa, ja joskus ystävien välitkin ovat olleet koetuksella. Lehdellä ei ole ollut virallista linjaa eikä päätoimittajaa, jokainen numero on ollut itsenäinen kokonaisuus. Tämä on herättänyt jatkuvaa ihmetystä lukijakunnassa. Esimerkiksi, akateemisesti ja vasemmistolaisesti sävyttynyt yhteiskuntakriittinen 6. numero sopi hyvin Mustan Kanin Koloon myytäväksi, mutta 8. numeron Kristinusko ja Maailman Risti ei enää oikein sointunutkaan anarkismin kanssa yhteen, kaikkine henkisine teemoineen. Monta numeroa jäi tekemättä kokonaan, huolimatta hyvistä aikeista ja suunnitelmista. Mitään ei ole kuitenkaan syytä katua, niin kauan kuin tekijöillä on puhdas omatunto ja vilpitön mieli aikeissaan.