(Teksti lähetettiin lokakuussa 2013 Helsingin Sanomien mielipidesivuille, muttei päätynyt lehteen asti. Kuvat Antti Filppu & Laura Vilva, elokuu 2013 ja marraskuu 2010.)
Etnologi Elisa Kuusisto kirjoitti (HS 15.10.13) Meri-Rastilan ja Aurinkolahden ongelmista. En itse osaa ottaa kantaa Meri-Rastilan kaavoitukseen. Sen sijaan Kuusiston esittämiä väitteitä vastaan, jotka liittyvät Aurinkolahden ja Kallahden ongelmiin, minulla on aitoa ”etnografista” tietoa.
Asun Kallahdessa ja liikun päivittäin Aurinkolahdessa. Päinvastoin kuin Kuusisto esittää, olen havainnut alueen olevan kaikille avoin, uudenlainen kaupunginosa, jossa kulttuurit voivat (ainakin teoriassa) kohdata. Olen kiitollinen siitä, että täällä on ymmärretty yhdistää eri väestöryhmiä keskenään. Jokainen mahdollisuus on myös uhka, kuten nk. ”monikulttuurisuuskeskustelussa” on tullut ilmi. Silti mustamaalauksen sijaan olisi keskityttävä potentiaaleihin.
Aurinkolahdessa ei näy Kuusiston kuvailemia panssariaitoja tai susikoirien kuvia. En tiedä, mistä väitteet ovat peräisin. Olen pitänyt Aurinkolahtea esimerkkinä hyvästä kehityksestä – ja tasapainottavana tekijänä, joka laajempaa kokonaisuutta ajatellen ymmärrettiin ottaa huomioon rakentamishankkeissa. Toisin kuin Venäjällä tai Yhdysvalloissa, Suomessa rikkaiden ja köyhien välistä eroa ei korosteta.
Aurinkoranta on vasta asettumassa osaksi Helsingin kaupunkikuvaa. Mutta se on jo lunastanut paikkansa ympäristönä, jonne kaikki ovat tervetulleita, myös niihin kauppoihin ja kapakoihin, joita Kuusisto kritisoi vain Aurinkolahden asukkaiden käyttöön tarkoitetuiksi. Siellä ei kuitenkaan vielä ole tarpeeksi erilaisia paikkoja, joissa ihmiset voisivat käydä. Torialue odottaa yhä avautumistaan. Tila(ust)a olisi monenlaiselle liiketoiminnalle, esimerkiksi Taiteilijatalon tarjoamat puitteet käsityöläiskaupoille ovat jääneet hyödyntämättä. Turistit ovat vasta löytämässä tätä Helsingin mittakaavassa ainutlaatuista vierailukohdetta, jossa monipuolinen luonto ja maailmanluokan uimaranta löytyvät metroyhteyden päästä. Kallahden rantapolku muistuttaa Kreikan saariston mäntymetsien reunustamia pyhiinvaellusteitä. Perillä on ekumeeninen kulttuurikeskus.
KAΦE Valkoinen Kukka & Mustaa Viiniä 